Valehtelevat silmät

Helluri hei! Pieni tauko tuli postausten välille. Ollut nyt hieman kaiken näköistä ja ei ole ollut vain inspiraatiota, saati en edes muistanut koko blogia. Tänään muistin! Ja kuvailinkin teille hieman. Pidimmittä puheitta. Olkaa hyvä.

 Usein sanotaan..

 ..silmien olevan sielun peili.

 Mutta liian usein silmät valehtelavat.

 Valehtelevat silmät on parempi sulkea.

Sulkekaamme valehtelevat silmät iäksi.

//vilu//

Kuoleman tanssi

klikatkaa päälle toki

 Kaikki olivat liian sokeita tälle elämälle

 Oli siis parempi sulkea heidän silmät lopullisesti

//vilu//

Uuden tarinan alku

 "Tule jo tai myöhästymme"

 Irina on serkkuni, ainut hengissä oleva serkkuni.

 Se oli kauhea päivä.

 Sotilaat hyökkäsivät kaupunkiimme.

 He eivät jättäneet taakseen edes raunioita.

 Kukaan ei tiedä meidän olevan elossa.

 Ei kukaan muu paitsi me.

 Tahdon silti kertoa jollekkin tämän tarinan.

Tarinan siitä miten menetin silmäni.

Hei ja kai anteeksi. Vaikka en näe tilanteessa mitään anteeksi pyydettävää. Blogini on hiljentynyt monestakin syystä joista voin kertoa myöhemmin. Nyt yritän tehdä paluuta aivan uuden tarinan kanssa. En lupaa, että tämä tarina kantaa pitkälle, aijon silti yrittää.

Sen verran voin paljastaa, että käyn nykyään ammattikoulua sote-puolella. Ja elän nimimerkillä Vilu tai Vilu_kun.

//Vilu//