Kuvatarina: Muistatko? part 1

Kuten otsikko varmaan kertookin teille 8)

Eilen illalla/yöllä iski kunnon inspiraatio kuvatarinan suhteen.

Ja nyt päätin! Tosissani alan miettimään kaiken mitä tähän survon enkä

tapa heti xd (köh.. edellisestä osasta liian pitkä aika)

Huomatkaas Irinassa pieniä muutoksia 8) (joita on lisää luvassa)

Kuten varmaan tarkka silmäisimmät ovat huomanneet Hazzin huulesta on lähtenyt väriä.

Joten yksi ystäväni tekee asialle jotain :3 Harmittaa silti laittaa neitoa customiin, Vaikka

vain huulia muokataan hieman x3 jos en nyt muutakkaan taas mieltäni. Hoho hoo.

Monta musashootti ideaa on! Joita tässä kesällä toteuttelen.. 

Inhottavat Suomen säät..;n; Missä se aurinko ja lämpö on?

Mutta nyt päästän teidät tarinaan.. 8)

Tätä varten kuvasin myös Irinaa :o Ei neitoa olekkaan hetkeen näkynyt. Anteeksi Irina fanit.

.u.

Mutta nyt päästän teidät kitumaan 8)

 Irina: E-ei voi olla... Tämä ei ole mahdollista...

 Hatsie: peli siis alkakoon..

 Irina: Minun on haettava Sebastian... En pärjää Hachikolle yksin..

 Hatsie: *huutaa tytön perään* Voit juosta mutta et piiloutua!

 Hatsie: Sillä nyt sinä kohtaat loppusi! 

 Irina: ugh..*tuntee neulan menevän paidan läpi*

 Hatsie: On surullista kun ihmiset kuolevat.. Mutta nyt Irina Angels Lonica..

Se kaikki on ohi..

 Irina: Hazz... Odota...Et..Ole..Tuollainen...Älä...Anna...D-demonille... valtaa..

Olen... ughh... aina ihaillut sinua... 

 Hatsie: mitä sinä sanoit?

 Irina: etkö todellakaan... muista? Kun olimme viel..vielä.. pieniä..

leikimme..aina..yhdessä..

 Irina: Minulla oli yllä vanha ruudullinen mekkosi. Tahdoin olla juuri niin

kuin sinä. En mitään muuta voinnut toivoa. Katsoa joka päivä kun harjoittelit prinsessaksi.

Vaikka vanhempasi eivät olleet enää opettamassa.. Et koskaan luovuttanut. Olit kaunis lyhyine 

hiuksinesi. Hymyilit aina vaikka mikä olisi. Kaikki pitivät sinusta. Ihailivat sinua. Olit prinsessa.

Vaikka orpokodissa oleva sellainen.. Äitini sai sinut aina välillä ottaa hoitoon tai tulimme

tapaamaan sinua. Leikimme aina yhdessä. Puolustit minua ja minä tuin haavettasi.

 Irina: Halusit tanssia. Tanssia aina vain. Opettelit yötä päivää kyllästymättä. Ihailin sinua vain enemmän. Päätin sinä iltana. Tahdon olla juuri tuollainen tyttö. Kaunis ja ihana, lahjakas ja ihmeellinen. Mutta mitä minusta on tullut.Kasa murskattuja unelmia, muiden sätkynukke.

Sinä sentään jaksoit aina eteenpäin. Olit vahva pieni tyttö..

 Irina: Kunnioitin sinua eniten maailmassa. Kun viimeisen kerran näimme. Tiesin että minun on löydettävä sinut jotta voin oppia sinulta lisää. Mutta kun tapasimme jälleen.. Kaikki ei mennyt niin kuin piti...  Mutta nyt olemme tässä. Sinä aijot tehdä minusta lopun... Ja olet tämän pelin voittaja olet saannut kostosi. Vaikka et ole löytänyt Mendigoa tai lastasi... 

 Irina: Mutta yhden jutumme tiedämme. Hawily pikkuisesi on jo 12vuotta. Niin paljon. Mutta tiedät mistä nopea kasvaminen johtuu...

 Vai mitä serkku rakas?

//vilma//